Paketti kasaan - draamaseminaari 9.12

Viimeinen rupeama oli draamaseminaari esityspäivän iltana. Kaksi tehokasta tuntia, kolme nukketeatteriesitystä ja aika monta powerpoit esitystä. Alkuun kolme ryhmää esittivät oman näytelmänsä. Oli kiva nähdä myös muiden ryhmien tuotoksia ja todella hienoja esityksiä he olivatkin tehneet. Ryhmät saivat toivottavasti myös arvokasta palautetta esitystään varten, joka heillä oli vielä edessä päin. Esityksille varattu tila tosin oli aivan liian pieni niin isolle porukalle, ilma meinasi loppua kesken. 

Esityksien jälkeen esittelimme omat ryhmätyömme. Käytännön järjestelyt eivät sujuneet aivan mutkattomasti. Teknisten ongelmien lisäksi ohjeistuksessa oli sekavuutta. Jokaiselle ryhmälle oli varattu 15-20 minuuttia aikaa ja kolme ryhmää esitte samaan aikaan. Tarkoitus oli kiertää pisteeltä toiselle ja tutustua jollain tasolla kaikkiin aiheisiin.

Itse ehdin tutustumaan kahteen muuhun esitykseen kunnolla, muut aiheet sen sijaan jäivät kyllä ihan pimentoon. Ajankohtakin oli ehkä hieman haastava, pitkän päivän jälkeen keskittyminen ei ollut enää ihan huipussaan. Lopuksi kävimmekin keskustelua, voisiko esitykset käydä läpi jotenkin muuten, esim. käyttää luentojen aikaa siihen. Uskon, että se toimisi paremmin. Nyt itsereflektoinnin kimppuun, jotta saa viimeisenkin suorituksen pois alta. 


Satu

Loppuhuipennus - 9.12. Nukketeatteriesitys

9.12. se päivä sitten koitti, että oli aika esittää nukketeatteriesitys lapsille. Olimme viikonlopun aikana keskustelleet facebookissa ryhmäläisten kesken kaikista käytännön asioista esitykseen liittyen ja teimme esitykseen jopa muutamia muutoksia esitystä edeltävinä päivinä. Olimme sopineet etukäteen, että menemme maanantaina puoli kymmeneksi kirjastolle vielä hieman harjoittelemaan esitystä ja olimme sopineet kirjaston henkilökunnan kanssa, että saamme harjoitella pommisuojatilassa.

Viimehetken harjoitukset sujuivat hyvin, joskin kaikkia vähän jännitti ja se vaikutti harjoittelemiseen. Uskoimme kuitenkin kaikki, että esitys tulee menemään hyvin ja toivoimme kovasti, että meidänkin esitykseen tulee lapsiyleisöä. Viimeisissä harjoituksissa kiinnitimme erityishuomiota juuri loppukohtaukseen, sillä muissa harjoituksissa olimme pääosin keskittyneet harjoittelemaan esityksen alkuosaa.

Kun meidän vuoromme sitten koitti, iloksemme huomasimme, että esitystä tuli katsomaan monta pientä lasta. Lapset olivat arviolta alle nelivuotiaita ja he jaksoivat seurata esityksen hienosti loppuun saakka huolimatta siitä, että he olivat käyneet katsomassa jo muut esitykset. Meidän esityksemme sujui hyvin! Jokainen keskittyi täysillä omaan rooliinsa ja kaikki sujui niin kuin pitikin. Kukaan ei unohtanut vuorosanojaan ja jokainen muisti mitä milloinkin piti tehdä. Myös viimehetkellä loppuun päättämämme laulu ”Joulu on taas” sopi esitykseen hyvin. Uskomme, että kaikille ryhmäläisille jäi hyvä mieli esityksestä. Erityisen iloisia olemme siitä, että lapset lähtivät mukaan esitykseen juuri toivomallamme tavalla.

Kokonaisuudessaan välillä vähän rankaltakin tuntunut esityksen harjoitteleminen ja valmistaminen sai mukavan lopetuksen esitykseen – emme olleet tehneet turhaa työtä, vaan meitä tultiin katsomaan. Mitäs muille jäi päällimmäisenä mieleen nukketeatteriesityksen tekemisestä ja lopulta esittämisestä? :)

- Petra ja Meri

Viime hetken mietteitä

Huomenna esiinnymme kirjastolla. Vielä tässä viikonlopun aikana olemme tehneet muutamia muutoksia ja huomenna testataan ne sitten käytännössä ennen esitystä.

Päätimme lisätä kertojan osuutta. Kertoja tulee avuksi aarteen etsintään kohtauksessa, jossa tonttu etsii aarretta kurkkien puiden taakse ja pohtien aarteen sijaintia. Tonttu ja kertoja käyvät vuoropuhelua keskenään ja aarretta etsitään lasten seasta.

Loppuun otamme Joulu on taas -laulun. Esiintyjät laulavat yhdessä ja yleisö voi halutessaan lähteä mukaan. Haaveilimme säestyksestä, mutta se taitaa nyt valitettavasti jäädä aikataulullisista syistä. Täytyy siis panostaa lauluun :)

Huomenna tapaamme kirjastolla hyvissä ajoin, jotta ehdimme käymään muutoksen läpi ja katsomaan tilat ja tarvikkeet rauhassa.

Satu

DEMO 2.12.2013

Näytelmän harjoittelua:

Tänään oli siis viimeinen harjoituskerta ennen ensi viikon esitystä kirjastolla. Meistä tuntuu, että nyt vasta alamme hahmottamaan tarinan kulkua tarkemmin, joten ajatus seuraavan viikon esityksestä tuntuu hieman pelottavalta. Rekvisiitat ovat nyt saaneet paikkansa ja nukettajat tietävät mistä kukin saapuu näyttämölle. Harjoitteluaikojen vähyydestä johtuen jokaisen täytyy valmistautua itsekseen tulevaan esitykseen, jotta jokainen tietää suurin piirtein mitä sanoo ja missä välissä. Ajattelimme, että jokainen saa improvisoida omia vuorosanojaan ja mielellään lihavoittaa niitä, jotta saamme esityksestä noin 10 minuutin mittaisen. Sovimme, että näemme kirjastolla ajoissa, jotta kerkeämme käymään näytelmän läpi vielä pari kertaa, jotta saamme lisää varmuutta esitykseen.

Harjoittelun jälkeen luokkamme tuli katsomaan esitystämme ja se videoitiin. Muut saivat antaa meille palautetta ja neuvoja, ja saimmekin monia hyviä vinkkejä tulevaa esitystämme ajatellen. Palautteen pohjalta mietimme vielä kertojan roolia esityksessä. Voisimme lisätä kertojan osuutta kohtaukseen ennen kuin Tonttu löytää aarteen, jotta hän ei vain istuisi sivussa koko esityksen aikaa. Tonttu löytää aarteen-kohtaukseen meidän pitää saada lisää energiaa ja selvennystä, ettei kohtaus jää liian laimeaksi. Lopussa tärkeää on se, että korosamme tarpeeksi tarinan ideaa eli ystävyyden tärkeyttä. Lisäksi saimme hyvän neuvon siitä, että loppuun voisi lisätä jonkun jouluisen laulun, jotta joulun teema tulisi esityksessä vielä hieman paremmin esille, eikä esitys loppuisi “kesken”, vaan saisi loogisen päätöksen.

Koimme hyödyllisenä myös sen, että näimme oman esityksemme videolta jälkeenpäin, sillä siinä huomasi konkreettisesti kaikki ne asiat, joihin tulisi kiinnittää huomiota esiintyessä. Ehkä tärkein asia, johon pitää muistaa kiinnittää huomiota on se, että sillon kun on nuken vuoro puhua, niin nukke liikkuu lavalla, eikä ole “kuolleena”, ja muistaa katsoa sitä hahmoa päin, jolle milloinkin on puhumassa.

Innokkaasti ja jännityksellä odotamme ensi viikon maanantaita ja H-hetkeä.

Hanna ja Emmi-Maria

DEMO 2.12.2013

Alkulämmittely:

Tänään oli viimeinen demokerta ennen ensi viikon nukketeatteriesitystämme. Demo alkoi totutulla tavalla erään ryhmän pitämällä alkulämmittelyllä. Mielestämme kaikki leikit olivat jänniä ja uusia, joten halusimme selostaa ne melko tarkasti blogiin, jotta voimme myöhemmin käyttää niitä. Tänään alkulämmittelyn teemana oli jouluinen kehyskertomus, ja ryhmä olikin saanut lämmittelyleikit hienosti taiteiltua jouluisen sadun lomaan. Tuokion ideana oli se, että jokaisen leikin välissä suljimme silmämme ja kuuntelimme ohjaajan kertomaa tarinaa, jonka jälkeen lähdimme kulkemaan ohjeiden mukaisesti sinne, mistä kuului kulkusten kilinää.

Ensimmäisenä leikkinä oli leikki, jossa istuimme piirissä ja rupesimme hyräilemään tuttua melodiaa. Tehtävänä oli vuoronperään läpsäistä omia polviaan jonka jälkeen vuorotellen vieressä istuvien kaverien polvia. Vähitellen tahti kiihtyi ja myös tehtävät vaikeutuivat.

Seuraavaksi pääsimme leikkimään hieman erilaista variaatiota perinteisestä nimileikistä. Tarkoituksena oli lähteä kävelemään ympäri salia ja kätellä vastaantulijoita. Ensimmäisellä kerralla vastaantulijalle kerrottiin oma nimi, mutta seuraavalla kerralla kerrottiin se nimi, jonka edelliseltä kättelijältä oli kuullut. Tätä jatkui niin kauan kunnes oma nimi tuli takaisin itselleen. Tämä leikki oli todella hauska, ja vaikka leikki ehkä vaikuttaakin yksinkertaiselta, niin todella helposti meni sekaisin siinä kun ei muistanut, kenen nimen sitä nyt viimeksi oikein kuulikaan.

Viimeinen varsinainen leikki harjoitti hieman oman pokan pitämistä. Seisoimme ringissä ja yksi vapaaehtoinen jäi ringin keskelle. Hänen tehtävänään oli saada joku ringissä seisovista nauramaan tai hymyilemään sanomalla “Minulta on maito loppu”. Tähän kohdehenkilön tuli vastata “voi Mirri-parkaa” ja paijata samalla Mirrin päätä. Jos jollain pokka petti, niin oli hänen vuoronsa siirtyä ringin keskelle. Tässä kohtaa kyllä omassa pokassa oli aika paljon pitämistä, ja varsinkin jos joku muu rupesi nauramaan vieressä, niin se oli entistä hankalampaa.

Rentoutumishetkenä meillä oli hierontarinki, jossa istuimme ringissä ja hieroimme edessä olevan hartioita. Tämä oli mukavaa, vaikka ehkä ihan täysin itse ei pystynytkään rentoutumaan, kun samalla piti keskittyä siihen toisen hieromiseen. Rentoutti kuitenkin mukavasti, ja tämän jälkeen oli mukava jatkaa seuraaviin tehtäviin.

Hanna ja Emmi-Maria

25.11.2013 demokerta

Kyseisellä demokerralla  alkulämmittelyssä oli jumppatuokio,näyttelemistä ja sellainen tehtävä,jossa  piti mennä parettain ja sitten pareja vaihdettiin ja valittujen 2 henkilön pitää löytää ketkä,olivat vaihtaneet paikkaa.

Yksi tehtävä oli sellainen,jossa kaikkien piti ryhmänä(ns.pienryhmät)muodostaa jokin kone ja esittää se muille,esimerkiksi pesukone.Esittelyssä oli eri vaiheita(esim.still-kuva ja äänikuva).Oli myös sellainen tehtävä,jossa ryhmässä piti keksiä yhdyssanoja.
Mielestäni harjoitukset olivat mielenkiintoisia ja itselleni ne olivat uusia.Varmaan lapsillekin pystyisi päiväkodissa ohjaamaan  pystyisiä  ainakin osan näistä harjoituksista sovellettuna.


 Pääsimme harjoittelemaan  nukketeatteri esitystä ensimmäisen kerran.Me emme  ehtineet paljon harjoitella,noin yksi läpimeno ja osaa kohtauksista useamman kerran.Synopsikseemme tuli vielä muutoksia.Yhteisen harjoitteluajan löytäminen on osoittautunut hyvin haastavaksi,saimme sovittua yhden ajan ja esitys on jo 9.12.

28.11.2013 palaveri Joulunallet ryhmän kanssa.

Tänään näimme ryhmän kanssa.
Tarkoituksena oli harjoitella nukketeatteriesitystä,mutta aika meni synopsiksen hiomiseen ja käytännön järjestelyistä puhumiseen.
Yritin sopia lisää harjoitteluaikoja,mutta ainakaan vielä emme saaneet sovittua uutta aikaa aiktaulullisten haasteiden takia.
Se,ettei yhteistä harjoitteluaikaa löydy  on  hyvin harmillista,sillä näin ollen ei ole mahdollisuutta ohjata.
On  myös eri asia harjoitella omaa roolia itsenäisesti,kuin  harjoitella yhdessä kohtauksia.Toimin ohjaajana,joten  koen ryhmän  aikatauluhaasteet   hyvin harmillisina.Nimittäin mikäli  ei löydy kaikille sopivaa harjoitusaikaa,niin ohjaajalla ei ole mahdollisuutta ohjata.
Meillä oli kuitenkin vain yksi demokerta,jossa ehti harjoitella esitystä.
9.12 on jo  esitys ja toivon,että sitä ennen  löytyisi kaikille sopivia harjoitteluaikoja.

Terveisin:Sina

KOHTI JOULUN AARRETTA

Aiemmin meillä oli selvillä jo pääpiirteittäin se, millaisen tarinan haluamme tehdä. Teemana esityksessä tulee olemaan ystävyys ja se on suunnattu kaikille alle kouluikäisille. Mukaan halusimme myös jotain jouluun liittyvää, onhan ryhmämme nimikin ”Joulunallet” ja tarinassamme seikkaileekin pääosassa tonttu, jonka tarkoituksena on löytää joulun aarre. Dramatisoitavan tarinan päättäminen oli loppujen lopuksi melko helppoa. Selailimme muutamia kirjoja ja lopulta päädyimme siihen, että kirjoitamme tarinan itse eräässä satukirjassa seikkailevan Hippu-tontun ympärille.

Nyt olemme jo saaneet valmiiksi tarinan, käsikirjoituksen sekä kohtaukset, joiden pohjalta teimme synopsiksen. Tarinan raamien sopimisen jälkeen meillä olikin äkkiä jo muutama versio mahdollisista käsikirjoituksista, joita käyttää. Tässä päädyimme siihen käsikirjoitukseen, jota jokaisen olisi helpompi harjoitusten edetessä muokata omalle hahmolle sopivaksi. Käsikirjoituksemme rakentuu tällä hetkellä muutamien vuorosanojen ympärille, mutta kunhan pääsemme harjoittelemaan, jokainen varmasti muokkaa tekstiä lisää juuri omalle hahmolleen ja tilanteeseen sopivaksi. Alkuun meillä oli vain kuusi kohtausta, mutta nyt kohtausten määrä on yksitoista. Käsikirjoitusta tehdessämme päätimme esimerkiksi lisätä väliin kohtauksen, jossa Tonttua ei olisi lainkaan, jotta Tonttu jaksaisi seikkailla joulun aarteen luo ilman että käsi aivan kokonaan väsyy.

Roolijaonkin ehdimme päättää, sekä yleisesti miettiä, mistä saisimme hahmot nukketeatteriesitykseemme – ajatuksenamme on käyttää käsinukkeja. Lavastusta, sekä mahdollisen musiikin toteutusta mietimme enemmän seuraavalla harjoituskerralla.

Mielestämme synopsiksen tekemisessä hankalinta oli se, että erilaisten aikataulujemme takia emme pystyneet näkemään esimerkiksi koulussa, vaan teimme koko kirjoitustyön Google Drivessa niin, että jokainen oli tietokoneella yhtä aikaa omassa kodissaan. Kasvokkain olisi ollut helpompaa päättää esimerkiksi roolijaosta ym., kun asioista olisi voinut keskustella. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin aikaan hyvän tarinan ja sitä on mukava lähteä työstämään konkreettisesti.:)

Meri ja Petra

Meidän ryhmän tarina,synopsis ja roolijako

Roolijako

Kertoja:Satu

Tonttu: Meri

Pupu: Emmi-Maria

Kettu: Hanna

Karhu: Petra

Ohjaaja: Sina

Tarina on dramatisointi  Heli Karjalaisen Hippu-tonttu löytää aarteen sadusta.

Tarina

Olipa kerran pieni tonttu. Hän oli luonteeltaan hieman ylimielinen ja häikäilemätön muita kohtaan. Tärkeintä hänelle oli olla paras, nopein ja rohkein kaikista metsän asukkaista. Eräänä päivänä hän kuuli tarinan joulun aarteesta, joka oli piilotettu Satumetsän siimekseen. Tonttu päätti lähteä etsimään sitä ja tapansa mukaisesti tärkeintä oli olla ensimmäinen, joka sen löytää.

Matkalla hän tapasi ketun. Kettu oli varsin utelias aarteen suhteen ja olisi mielellään halunnut lähteä sitä tontun kanssa etsimään. Tonttu ei kuitenkaan halunnut kettua mukaan, sillä vaarana oli, että kettu olisi halunnut osansa aarteesta. Niinpä Kettu jäi harmistuneena katsomaan kuinka Tonttu jatkoi retkeään.

Hetken kuljettuaan Tonttu näki kuusen alla pienen pelokkaan pupun. Pupu olisi kovasti halunnut, että Tonttu jäisi hänen seurakseen, hän niin kovin pelkäsi metsän ääniä. Tonttu ei kuitenkaan malttanut pysähtyä vaan jatkoi itsekkäästi matkaansa.

Hän kierteli ja kaarteli pitkin metsää, etsi puiden takaa, katsoi kiven alle, kurkisti kuusen latvaan, mutta aarretta ei vaan löytynyt. Vaikka hän kuinka kovasti mietti ja asiaa pohti, ei hän keksinyt mihin aarre olisi voitu piilottaa.  

Kesken etsinnän ja tuiman pohdinnan paikalle löntysteli pörröturkkinen karhu. Karhu ihmetteli Tontun touhuja ja oli hieman huolissaan kun pieni tonttu on yksin syvällä metsän siimeksessä. Tonttu ei moisista puheista välittänyt vaan jatkoi rohkeutta puhkuen aarteen etsintää.

Karhu jäi päätään pyöritellen katsomaan kuinka punahiippa katosi puiden lomaan Eikä aikaakaan kun paikalle loikki pieni pupu ja kettu, jotka kertoivat törmänneensä Tonttuun jo aikaisemmin. Eläimet kertoivat kokemuksistaan ja olivat yhtä mieltä siitä, että Tontun käytöksessä olisi kyllä parantamisen varaa. Uteliaina he päättivät lähteä Tontun perään, josko vaikka aarre löytyisi.

Lopulta, pitkän matkan ja ahkeran etsinnän jälkeen Tonttu löysi aarteen. Se oli suuri puinen arkku, joka oli täynnä jouluherkkuja ja paljon monenlaisia lahjoja. Innoissaan Tonttu aukoi lahjoja ja kahmi kaksin käsin suuhunsa pipareita ja joulutorttuja. Yhtäkkiä, kuin taikaiskusta, hän tunsi olonsa kurjaksi. Herkut eivät enää maistunutkaan hyvältä eikä lahjoista ollut mitään iloa. Tonttu istahti nyyhkien maahan kuulostelemaan oloaan. Hän ymmärsi, että oli ollut todella kurja kaikkia metsässä tapaamia eläimiä kohtaan ja ettei joulu olisi joulu ilman ystäviä.

Tontun maassa nyyhkiessä, eläimet hiippailivat varovasti Tontun luo. Tontun ilme kirkastui eläimet nähdessään ja hän epäili, etteivät he haluaisin enää olla missään tekemisissä Tontun kanssa. Hänen onnekseen eläimet eivät olleet pitkävihaisia ja vakuuttivat, että haluavat kaikesta huolimatta olla Tontun ystäviä. Yhdessä he kerääntyivät aarteen luo ja söivät masunsa täyteen jouluherkkuja. Lopulta uudet ystävykseti käpertyivät karhun lämpöiseen kainaloon ja vaipuivat levolliseen uneen, lumen alkaen hiljaa leijailla Satumetsän ylle.  

Nukketeatteriesitys: Dramatisointi Heli Karjalaisen Hippu-tonttu löytää aarteen  sadusta.

1.  kohtaus : ALOITUS

Kertoja johdattelee lapsia mukaan tulevaan tarinaan.

tapahtumapaikka: Kertojan luona

henkilöt: Kertoja

tavoitteet: Johdattaa lapset tarinaan mukaan

esteet: Kukaan ei tiedä, mikä on joulun aarre.                       

                            

      Kertoja aloittaa: Jutustelua lasten kanssa, päivää, tervetuloa yms. “Tiedättekö lapset, että joulu on tuloillaan. Olen myös kuullut, että metsään (joku nimi sille) on kätketty aarre, JOULUN AARRE. Siitä harva on kuullut ja kukaan sitä ei ole vielä löytänyt.”

2.  kohtaus: TONTTU LÄHTEE ETSIMÄÄN AARRETTA

Tonttu tulee kertojan luo, kuulee aarteesta ja lähtee etsimään sitä.

tapahtumapaikka: Kertojan luona

henkilöt: Kertoja ja tonttu

tavoitteet: Tontun esittäytyminen, tarinan johdattelu eteenpäin

esteet: Tonttu ei halua apua etsintöihin.

Tonttu tulee esiin

Tonttu: “Ai aarre? Millainen aarre? Missä se on? (Polleana) Minä kyllä löydän sen.”

Kertoja: “Kyllä, aarre. Se on metsään kätketty. Sen enempää siitä en osaa kertoa, jotain hienoa ja arvokasta se varmasti on. “

Tonttu: “Minä lähden etsimään sitä, haluan olla ensimmäinen joka sen löytää.”

Kertoja varoittelee metsän vaaroista ja toppuuttelee tonttua lähtemään yksin. 

Tonttu: “Minä kyllä pärjään yksin. Olen taitava, nopea ja todella rohkea.”

Kertoja, yhdessä lasten kanssa, toivottaa hyvää matkaa ja kehottaa olemaan varovainen.

3.                         kohtaus: TONTUN JA KETUN KOHTAAMINEN

Tapahtumapaikka: Metsä

Henkilöt:Tonttu ja Kettu

Tavoitteet: Aarteen löytäminen

Esteet: Tonttu ei halua Kettua mukaansa

Tonttu lähtee metsään (musiikkia/viheltelyä), aikansa kuljettuaan hän tapaa ketun.

Kettu: “Hyvää päivää, mitäs olet metsään lähtenyt?”

Tonttu: “Päivää vaan. Lähdin etsimään joulun aarretta. Se on kätketty tänne metsään ja minä aion löytää sen.”

Kettu: “Kuulostaapa jännittävältä, minähän voisin lähteä mukaan..?”

Tonttu: “Kyllä minä pärjään ihan yksin. Jää vain tekemään touhujasi.”

Kettu jää harmistuneena katsomaan kun tonttu jatkaa matkaa.

4. kohtaus: TONTTU TÖRMÄÄ PELOKKAASEEN PUPUUUN

tapahtumapaikka: Metsä

henkilöt: Tonttu ja Pupu

tavoitteet: Pupu haluaisi seuraa,koska hän ei tykkää metsän äänistä.

esteet: Tonttu ei ehdi jäädä Pupun seuraksi

Tonttu näkee kuusen alla pelokkaan pupun.

Tonttu: “Mitä sinä siellä nyhjötät ja noin kovin vapiset?”

Pupu: “Minä pelkään olla yksin. Metsästä kuuluu kummallisia ääniä, enkä minä tykkää niistä yhtään. Voisitko sinä jäädä minun seurakseni?”

Tonttu: “En minä nyt ehdi, minä haluan löytää joulun aarteen ja minun täytyy olla nopea, ettei kukaan ehdi ennen minua. Tonttu jatkaa matkaa.”                                                                                                                                                            

5. kohtaus: TONTTU ETSII AARRETTA

tapahtumapaikka: Metsä

henkilöt: Tonttu

tavoitteet: Aarteen etsintä

esteet: Millainen aarre on?

Kohtauksen toiminta:

Tonttu etsii aarretta puiden alta, kivien takaa yms. Pohtii itsekseen missä voisi olla, millainen se on ja mistä etsiä seuraavaksi.

6.                         kohtaus:  TONTUN JA KARHUN KOHTAAMINEN

tapahtumapaikka: metsä

henkilöt: tonttu ja karhu

tavoitteet: tonttu jatkaa aarteen etsintää

esteet: tontun ylimielinen käytös

Kohtaukset toiminta:Karhu ja tonttu keskustelevat.

Karhu tulee paikalle..

Karhu: “Miten noin pieni tonttu on lähtenyt näin syvälle metsään ja ihan ypöyksin?”

Tonttu: “Minä olen rohkea ja yksin pärjäävä tonttu. Lähdin etsimään joulun aarretta ja aion myös löytää sen.”

Karhu: “Vai aarre? Minä en ole kuullut mistään aarteesta, enkä liioimmin sellaista nähnyt.”

Tonttu: “Hyvä niin, koska minä haluan löytää sen ensimmäisenä.”

Tonttu jatkaa matkaa, karhun jäädessä päivittelemään tontun käytöstä.

7. kohtaus: ELÄIMET POHTIVAT TONTUN KÄYTÖSTÄ

Karhu, Pupu ja Kettu ovat kokoontuneet pohtimaan mikä Tontulla oikein on.

tapahtumapaikka: metsä, karhun luona

henkilöt: kettu, pupu ja karhu

tavoitteet: Pohtia tontun kummallista käytöstä ja lopulta eläimet lähtevät tontun perään.

esteet: Mistä tonttu löytyy?

Kettu: Miksiköhän tontulle ei kelpaa apu? (katsoo hämmästyneenä muita)?

Pupu: Ehkä hän ei luota muihin.

Karhu: Eikö yhdessä etsimällä löytäisi aarteen nopeammin? Ehkäpä hänellä ei ole ollut ystäviä ja hän ei siksi luota  muihin. Hän on kai tottunut tekemään päätökset yksin. Ehkä apumme kelpaa sitten,jos hän ei löydäkään aarretta.

Kettu:Minä keksin! Lähdetään Tontun perään.

Karhu: Joo, lähdetään!

Kettu:Tuolla hän taitaa olla.

8. Kohtaus: TONTTU LÖYTÄÄ AARTEEN

tapahtumapaikka: metsä

henkilöt: tonttu

tavoitteet: tonttu ymmärtää joulun merkityksen

esteet: missä ystävät ovat?

Kohtauksen toiminta:Tonttu tutkii aarteen sisältöä.

Tonttu löytää aarteen ja haltioituneena tutkii aarteen sisältöä.

Tonttu:  (Hihkuu innoissaan) “Lahjoja, pipareita, suklaata..” Maistelee ja mussuttaa hetken. Yhtäkkiä pysähtyy ja tuntee olonsa kurjaksi. “Eivät nämä tee minua onnelliseksi. Ei joulu ole mikään oikea joulu ilman ystäviä.” Istuu nyyhkien maahan.

9.                         Kohtaus: ELÄIMET HUOMAAVAT TONTUN SURUN

                             Tapahtumapaikka: Metsä

                             Henkilöt: karhu, tonttu, kettu, pupu

                             Tavoitteet: Tonttu on löytänyt aarteen, mutta se ei tehnytkään häntä onnelliseksi. Muut metsän eläimet pyytävät hänet seuraansa.

                             Esteet:Tontun suru.

Kohtauksen toiminta: Muut ovat sivussa. Karhu puhuu tontulle. Tonttu on surullinen, mutta ilahtuu karhun pyynnöstä.

Metsän eläimet ovat uteliaina seuranneet tonttua koko matkan. He huomaavat tontun olevan suruissaan ja varovasti hiipivät tontun luo.

Karhu: “Kuulehan Tonttu, mitäpä jos liittyisimme seuraan?”

Tonttu säpsähtää ja ilme kirkastuu. “Voisitteko tosiaan vaikka minä olin niin kovin kurja teitä kohtaan?”

Eläimet vakuuttelevat haluavansa kaikesta huolimatta olla Tontun ystäviä ja yhdessä he jakavat aarteen.

10. kohtaus: YSTÄVYYDEN LÄMPÖ

Tapahtumapaikka: Metsä

Henkilöt: Tonttu,Pupu,Karhu,kettu

Tavoitteet: Tarinan lopetus, onnellinen loppu

Kohtauksen toiminta: Ystävykset käyvät nukkumaan.

          

Lopulta uudet ystävykset nukahtavat masut pullollaan karhun lämpöiseen kainaloon. (musiikkia ja jotain taikaa, esim. lunta leijailee hiljalleen..)

    

11.  Kohtaus: YSTÄVYYDEN MERKITYKSEN YMMÄRTÄMINEN

Kertoja lopettaa tarinan yhteenvetoon opetuksesta

Tapahtumapaikka: Metsä

Henkilöt: Kertoja

Kertoja tekee yhteenvedon. “Taisi tonttu huomata, ettei lahjoilla ja herkuilla ole väliä, jos ei ole ystäviä ympärillä. “

18.11.2013 vierailu Savonlinnan kapunginteatteriin

Tämän päivän demolla me menimme  demoryhmämme kanssa  vierailulle Savonlinnan kaupungin teattarille.Teatterilla lavastaja ja ohjaaja esittelivät meille teatterin tiloja.
Savonlinnan teatterissa on töissä 7 näyttelijää ja heillä on töitä 6 kertaa viikossa kahdessa vuorossa.
Lisäksi teatterilla työskentelee esimerkiksi  maskeeraaja-kampaaja,lavastaja,valosuunnittelija,ohjaaja ja teatterin johtaja toimii myös ohjaajana.
Savonlinnan kaupungin teatterin  siirtoa suunnitellaan tilojen kunnon takia.
Näytelmän harjoitteluprosessissa ensin ohjaaja,lavastaja,valosuunnittelija tapaavat ja vasta sen jälkeen  näyttelijöiden kanssa aletaan harjoitella esitystä.He tekevät  lukuharjoituksia,joissa yhdessä käydään läpi tekstiä näyttelijöiden kanssa.
On yhteensä 40 läpimenokertaa,joista muutama on sellaisia,joissa käydään koko esitys läpi ilman keskeytyksiä.Kyseisessä teatterissa on tänä vuonna 5 ensi-iltaa ja teatteri täyttää tammikuun loppupuolella 100 vuotta.
Mikäli esityksissä käytetään vaikka valmiita lauluja,niin  niistä pitää maksaa teostomaksuja.
Joskus lavastuksesta tehdään pienoismalli,jossa voidaan arvioida lavastuksen mittoja.lavastuksissa voidaan käytää esimerkiksi kanaverkkoa.

Kultakutri ja kolme karhua

Kultakutri ja kolme karhua:

Tänään luennon tilalla meillä oli vierailu Savonlinnan teatterissa, jossa pääsimme katsomaan Kultakutri ja kolme karhua -nukketeatteriesitystä.Esitystä oli hauska mennä katsomaan, sillä luennoilla ja demoilla on käsitelty ja puhuttu paljon juurikin nukketeatterista ja siitä, mitä kaikkea siinä pitää ottaa huomioon. Ajatuksena myös se, että saisi ehkä hieman vinkkejä siihen omaan esitykseemme.

Tässä esityksessä oli kaksi nukettajaa, jotka hoitivat koko esityksen; nukettamisen, laulamisen sekä soittamisen. Oli mielenkiintoista katsoa sitä, miten nukettajan kautta nukke heräsi eloon, ja nukettaja eläytyi siihen rooliin täydellisesti kasvonilmeitä ja äänenpainoja myöten. Myös katseen kohdistaminen nuketettavaan on todella tärkeää, koska siten erityisesti huomio kohdistuu nuketettavaan eikä nukettajaan. Nyt ymmärsi aika hyvin sen, mitä tarkoittaa se, että nuken pitää elää koko ajan eikä se saa olla “kuolleena” lavalla. Lavastus oli suunniteltu hienosti, ja pienillä liikkeillä tunnelmat ja kohtaukset vaihtuivat täysin erilaisiksi. Hauska yksityiskohta esityksessä oli se, että kaikkia nukkeja ei oltu toteutettu samalla tavalla, vaan karhut näyttivät kunnolla karhuilta, ja ne olivat myös rooliensa mukaan erikokoisia. Isäkarhuna ei ollut nukke, vaan oikea ihminen, mikä toi hauskaa huumoria ja sävyä esitykseen.

Esityksen jälkeen meille kerrottiin vielä tämän esityksen synnystä ja harjoittelusta. Heillä oli 1,5kk aikaa harjoitella esitystä, joka on aika vähän noinkin pitkälle nukketeatteriesitykselle (kesto n.35min). Meille esiteltiin myös näytelmän lavastuksia sekä nukkeja, joita esityksessä käytettiin. Oli hauska nähdä, minkälaisia kaikkia keinoja lavastuksessa on käytetty hyödyksi ja millaisilla tekniikoilla nukkeja on tehty.

Hanna ja Emmi-Maria

 

DEMO 12.11. 2013

 

Alkulämmittely:

Halusimme alkulämmittelyyn erilaisia leikkejä ja erityisesti tutustumisleikkejä, sillä ryhmässä on muutama uusi opiskelija, jotka eivät tunne ryhmäläisiämme etukäteen. Ensin purimme hieman energiaa huugi guugin tahdissa, jonka jälkeen siirryimme yhteen tutustumisleikkiin kuvitteellisen Suomen kartan avulla. Tämän jälkeen pelasimme lattialla piirissä aina yhtä hauskaa läpsyä, josta seurasi vielä lisää tutustumista toisiin samanlaisuusleikin parissa. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä oli rentoutus parin kanssa, jossa jokainen sai pienen hetken aikaa pistää silmät kiinni ja olla vain. Toinen parista meni mahalleen makaamaan patjan päälle ja toinen “piirsi” rentoutujan ääriviivat kynällä ja hieroi parin selkää.

Alkulämmittely meni mielestämme hyvin ja melko lailla suunnitelmien mukaan. Jokaiselle meidän ryhmässä jäi hyvä mieli, vaikka aluksi saattoikin jännittää. Pientä jännitystä lievensi kuitenkin se, että ohjasimme leikit pareittain, jolloin tarvittaessa toisesta sai turvaa ohjaamiseen. Muut ryhmäläiset tuntuivat tykkäävän ohjaamistamme leikeistä, sillä ne eivät ehkä olleet niitä kaikista perinteisimpiä tutustumisleikkejä, joita yleensä leikitään. Kartta-tutustumisleikkiä jouduimme vähän lyhentämään ajanpuutteen vuoksi, mutta muuten kaikki sujui aiemmin ajattelemamme mukaisesti. Meillä oli alkulämmittelyssä hyvä runko: “energianpurku”, tutustuminen, muu leikki, lisää toisiin tutustumista ja loppurentoutus. Tätä runkoa voi hyvin soveltaa myös muihinkin oppiaineisiin, kuten liikuntaan. Ymmärsimme, että etenkin lasten kanssa pidettävät tuokiot täytyy suunnitella tarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten. Esimerkiksi ryhmissä jutellessamme ohjaajien olisi hyvä kertoa, kuka aloittaa puhumisen (vanhin/nuorin, vaaleahiuksisin/tummahiuksisin, se jonka etunimi päättyy kirjaimeen I jne..)

Projektin suunnittelu:

Tämän päivän demolla tehtävänä oli jatkaa varsinaista projektiamme, eli nukketeatteriesitystä. Kävimme kirjastossa selailemassa kirjoja, jos niistä löytyisi jokin hyvä tarina tai vinkkejä omaa esitystämme ajatellen. Lopulta päädyimme kuitenkin siihen, että keksimme tarinan itse. Tarina syntyikin melko helposti, kun kaikki ryhmäläiset osallistuivat yhdessä ideoimiseen. Saimme mietittyä sadullemme nimen ja juonen. Mietimme sadun henkilöt, mutta emme vielä valinneet kuka esittää ketäkin. Jaoimme sadun kuuteen kohtaukseen ja satu noudattaa kolmen kohtauksen toistoa. Sadussamme on tällä hetkellä vain juoni pääpiirteittäin, mutta se kehittyy koko ajan jokaisen pohtiessa tarinaa omalla ajallaan. Pääajatuksena kuitenkin se, että päähenkilömme on Tonttu, joka lähtee etsimään Joulun aarretta. Hän kyselee apua metsän eläimiltä ja näiden avulla lopulta löytääkin aarteen. Tämän löydettyään hän kuitenkin ymmärtää, että materia ei ole jouluna tärkeintä, vaan se, että saa viettää aikaa läheisten ja ystävien kanssa. Tarina kehittyy tästä vielä, ja tuomme ideoitamme esille yhteisessä Google Drive-asiakirjassa, jonne koko ryhmämme pääsee kommentoimaan ja muokkaamaan tekstiä.

Hanna ja Emmi-Maria

Tänään oli draamakasvatuksen demokerta.Demolla kävimme lävitse  kurssin aikatauluja ja tehtäviä.Kurssilla tullaan siis tekemään myös tutkivaan oppimiseen liittyvä tutkimus nukketeatteriesitysten ja blogin lisäksi .9.12 päivän  draamaseminaarissa esitellään omat nukketeatteriesitykset ja   oman ryhmän tutkimus.Meidän ryhmän aihe tutkimuksen aihe on:Mitä on satuimproilu ja satuhieronta?Lisäksi kaikki ryhmät pitävät muille alkulämmittelyt demoilla.
Tällä demolla menimme saliin,jossa meillä oli alkulämmittelyharjoituksia.Muun muassa sellainen, jossa tervehdittiin toista ja sanottiin jokin positiivinen asia.Lisäksi välillä valokeilassa oli  tuomamme lelut,jotka esittäytyivät toisille.Luokassa jakauduimme nukketeatteriesitys ryhmiin ja kukin ryhmä nimesi ryhmänsä.Meidän ryhmän nimi on Joulunallet.Tämän lisäksi  kyseiset ryhmät jakautuivat kahteen ryhmään,joissa tehtiin lyhyt näytelmä,jossa päähenkilöinä oli demolle tuodut lelut.Esitykset esitettiin muille.